”Oli muuan Jooseppi kirvesmies,
oli siellä missä me muutkin”
Näin alkaa Yrjö Jylhän talvisotajouluna 1939 kirjoittama runo Pyhä yö, joka tuo jouluevankeliumin tapahtumat
Suomen korpiin, vaikean ajan keskelle. ”Siellä missä me muutkin” tarkoitti runon kirjoittamisen
aikoihin olemista rintamalla, puolustamassa kotia, uskontoa ja isänmaata. Tänä jouluna sama
tarkoittaa kodeissa sosiaalisesti eristäytyneinä pysymistä, ihmisten ilmoilla liikkumista kasvomaskilla
varustettuna, turvavälein ja hyvää käsihygieniaa noudattaen. Tiettyjä yhtäläisyyksiä voidaan vetää
talvisotajoulun ja koronajoulun välille. Ihmisten epätietoisuus, pelko, viranomaisten ajoittain
perusoikeuksiin puuttuvat määräykset ja vähitellen lisääntyvä taisteluväsymys vaikuttavat meistä
jokaisen mielialoihin.
Tutustuin kuorossa laulamalla Mikko Sidoroffin runoon säveltämään kuoroteokseen, jossa tunteita
herättävä runo saa arvoisensa musiikillisen ilmiasun. Teos alkaa vahvoilla naiskuorosoinnuilla, jotka
vähitellen vaimenevat soolokertojan aloittaessa kuvaamaan runon tapahtumia. Valoisat soinnut voisi
tulkita kotirintaman terveisiksi väsyneille sotilaille.
Runon Joosepin ja Marjatan välinen kirjeenvaihto tuntuu olevan varsin niukkaa, mutta jouluaattona,
päivän käännyttyä iltaan, Jooseppi saa kirjeen, jossa hänelle kerrotaan hänen ja Marjatan saaneen
pojan. Mieskuoro kuvaa harvalukuisena säilynyttä joukkoa, jolle naiskuoro kertoo ilouutisen: ”on poika
syntynyt Joosepille ja Marjatalle”. Runon nuori pari ei kuulu yläluokkaan, vaan lapsi syntyy
evankeliumin esikuvansa mukaisesti ”mustimman orren alle”.
Solisti ja mieskuoro kuvaavat sotilaiden – eli kotien turvallisuuden paimenten – tuloa lapsen luo.
Parrakkaat paimenet palaavat rintamalla arkitodellisuuteen lumeen vartioimaan, samoin kuin
Betlehemin paimenet palasivat kedolle laumansa luo maan ja taivaan soidessa kiitosta.
Ja Suomen korpien ylle nousee hohtamaan ”tähti suurempi muita”, joka ei kuitenkaan johdata
Betlehemin seimelle vaan kotiin, jonne kaikilla rintamamiehillä on ollut kaipuu. Sidoroffin teos
päättyy kuin oli alkanutkin, kertojan loppurepliikkiin, jonka sammuessa soimaan jää lempeä naiskuoron sointu.
Toivon tämänkin kuoroteoksen tuovan kaikille joulurauhaa ja jaksamista etenkin henkisesti vaikeina
aikoina tänä jouluna 2020!
Jaakko Yrjänä 1.12.2020
Cantio Laudis -kuoron basso
Yrjö Jylhä – Pyhä yö
| Oli muuan Jooseppi Kirvesmies
oli siellä missä me muutkin, jäi hältä vaimo ja kotilies, ja vieri viikot ja kuutkin.
Hän harvoin kirjoitti Marjalleen ja harvoin kirjeitä saikin, mut jouluaaton kun ehtooseen tuli säästi joukkomme harvenneen, niin kuulla saimme me kaikin:
On poika syntynyt Joosepille ja Marjatalle, ja Marjatalle ! Se syntyi mustimman orren alle, on tuskin peitettä sille. |
Me kaikki hengessä polvistuimme
ja lapsen vierelle kumarruimme ja siunauksen luimme.
Ja monta paimenta parrakasta lumessa valvoi ja vartioi, ja vartioi sitä pientä lasta petojen saaliiksi joutumasta – maa, taivas kiitosta soi.
Ja Suomen korpien yllä hohti nyt tähti suurempi muita, ja me kaikki käännyimme sitä kohti, ja meidät kaikki se kotiin johti, se tähti suurempi muita. |
Mikko Sidoroffin Pyhä yö on kuultavissa Cantio Laudiksen levyltä Voittaa Valo, jonka voi tilata täältä. Samainen albumi löytyy myös suoratoistopalveluista!
